Surumerkin tarina – näkyvä ele hiljaiselle tunteelle

Surumerkki on ele, jolla sureva voi osoittaa menetystään – ilman sanoja, mutta ei näkymättömänä. Musta surunauha tai surunappi rinnassa on merkki siitä, että läheisen kuolema on jättänyt jäljen. Se kertoo myös muille: pysähdy hetkeksi, tässä on joku, jonka rinnassa asuu suru.

Erilaisia surun symboleja käytettiin laajasti 1900-luvun puoliväliin saakka. Lesket, omaiset ja läheiset pukivat surupuvun, mustan hunnun tai pienen merkin, joka kertoi muille yhteisössä surusta. Se oli osa yhteistä tapakulttuuria – tapaa osoittaa kunnioitusta ja tarjota tilaa tunteille.

Vuosikymmenten saatossa surun julkinen näkyminen on vähentynyt. Nykyisin sureminen on usein yksityistä, hiljaista ja näkymätöntä. Silti kaipuu yhteisölliseen surun ilmaisemiseen ei ole kadonnut. Surumerkki tuo takaisin mahdollisuuden näyttää, että jotain tärkeää on muuttunut.

Surumerkki on pieni, mutta merkityksellinen tapa kertoa muille, että sureva tarvitsee tilaa, rauhaa tai ehkä vain katseen, joka ymmärtää. Se ei herätä huomiota, mutta se luo tilan sekä surevalle että ympäristölle. Usein meille sanotaan, että surumerkin käyttäminen on ollut helpotus: se antaa luvan olla hiljaa, mutta näkyvissä.

Me Surumerkissä uskomme, että surun ei tarvitse jäädä piiloon. Surumerkki ei ole äänekäs – mutta se on lempeä ja selkeä. Se kunnioittaa mennyttä ja antaa tilaa nykyhetken tunteille.